Täällä on alkanut se kuuluisi iltalevottomuus....rauhallisesta, kokoajan nukkuvasta pojasta on kuoriutunut iltaähisijä joka vaatii syliä, kanniskelua ja ruokaa. Iltasin Lennonin on vaikea löytää rauhaa ja vaikka olisi kuinka väsy niin nukkua ei malta. Joskus saattaa torkahtaa rinnalle tai baban syliin mutta kyse on n. 10-15min. Sitte taas puhistaan ja ähistään ja mikää ei oo kauaa hyvin. Onneks itkua ei edelleenkään kovinkaan paljoa tule, pientä kitinää ja jos ei tarpeeks nopeeta nouse ylös heijaamaan niin sitte saattaa tulla pieni itku. Aamut ja päivät taas sujuu niin hienosti, hymyillään, syödään raivoamatta, nukutaan pitkiä unia ja ollaan muutenkin tyytyväisiä elämään. Toivotaan että illat rauhottuis pian ja että poika olisi extra armollinen mulle kun baballa alkaa taas yövuorot...
Tähänastinen pelastus on ollu se että baba on kotona. Hän jaksaa paljon paremmin kanniskella poikaa. Tavallinen näky meillä on että miehet ravaa asuntoa ees taas ja (baba) laulaa kovaan ääneen jotain tuutulaulua swahiliks. Tähän Lennon yleensä hetkeks nukahtaa kunnes se taas tajuaa et illat on syvältä. Mä oon saanu mennä nukkumaan ajoissa ja Peter on jääny valvomaan ähisijän kanssa. Sitte oon 3-4h kuluttua vasta heränny syöttämään. Tää on avain siihen että jaksan hyvin :) Kiitos baba että oot olemassa, mitä me tehtäis ilman sua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti