Elämän eka kuume

Lennonin eka kuume ikinä on nyt takana päin. Viime perjantaina se yhtäkkiä päikkäreiltä herättyään tuntu niin kuumalta. Kun baba tuli kotiin niin minä lähdin kaupunkiin ostamaan kuumemittaria (meidän vanha oli menny rikki) Kaupassa mietin hetken et ostanko sellasen hifistely korvakuumemittarin jolla oli hintaa 24,90€ vai sitte 3,90€ maksavan normi digimittarin. Oikeestaan oli turha edes miettiä kun tilillä on 5€. Apteekin kautta kurvasin takas kotiin ja pojalla oli 38,6 kuumetta kun kainalosta mitattiin. Joo pepusta olis saanu sen 'oikeen' lukeman mutta mitäs me ny sillä tehdään ja kiusataan pientä, pääasia on että tiedetään että kuumetta on ja ettei se oo vaan meidän kuvittelua. Annettiin Panadolia ja yön poika nukkui niinku yleensä, ei heräilly. Käytiin kyllä kokeilemassa pojan lämpötilaa vähän väliä mutta se pysyi aisoissa. Koko lauantain Lennon oli vähän normaalia kärttysempi ja halus vaan olla sylissä. Se makas kokoajan jommankumman käsivarsilla ja sai osakseen extra paljon silittelyä ja hemmottelua. Ostin sille hedelmäsmoothien lohdukkeeksi:) Sunnuntaina se heräs pirteenä ja iloisena ja ILMAN kuumetta! Päästiiin siis helpolla:)

Tutkimusmatkalla meidän asunnossa

Ihanaa saada vihdoin ja viimein vähän apua, oonhan mä jo melkein 7kk odottanu tätä :)

Mikä aarreaitta

Uusi tuttavuus

Talossa on uusi huone! Lennon ei oo käyny meidän makuuhuoneessa kovinkaan montaa kertaa elämänsä aikana.

Mamman vaatekaappi

Alastomana on hankala kontata...en tiedä miksi.

Mr Njogu

Aamun ihanuutta.

Kohteena kukat

Negatiivisuudesta

Ehkä oon kirjottanu aikasemminkin tästä aiheesta mutta kirjotan uudestaan kun nyt kerran makaan valveilla keskellä yötä:)

Nimittäin ihmisten negatiivisista 'neuvoista' joita satelee siitä lähtien kun tulin raskaaksi. Olen ehkä joskus itsekkin syyllistynyt tähän mutta yritän nyt toden teolla muuttaa tätä käyttäytymistä koska musta se on melko häiritsevää.

Kun tulin raskaaksi ja se tuli ihmisten tietoon niin muistan hyvin kuinka minua varoiteltiin seuraavista asioista:

- Odota vaan kun maha on isompi niin et voi pyöräillä (BULL SHIT)
- Kun maha kasvaa isoksi niin tunnet olevasi ruma ja lihava (kaikkea muuta itseasiassa)
- Nauti pienestä mahasta koska sitten kun olet viimeisilläsi niin se ahdistaa (eihän ahdistanu!)
- Synnytyksen jälkeen olet rätti väsynyt, elät vauvantuoksuisessa kuplassa ja vieraat ahdistaa (no ei ahdistanut, oli mieltä virkistävää saada kavereita kylään ja ylpeänä esittelin vauvaa kaupungilla ehkä liiankin innoissani)
- JOS raskaus etenee yli lasketun ajan niin tämä aika on hirvittävää kidutusta! ( itseasiassa nautin siitä että sain vielä hetken levätä ennen kuin vauva saapuu maailmaan. Tiesin kyllä että se ennemmin tai myöhemmin tulee sieltä, en muista ajatelleeni asiaa sen enempää).
- Vartalosi ei tule KOSKAAN näyttämään samalta. (EI PIDÄ PAIKKAANSA). Onneks äiti valoi muhun uskoa ja oikeassahan mamma oli!
- Vauva arki on raskasta ja vaativaa. (Meidän kohdalla se ei ole ollut näin, kiitos siitä!)
- Yöheräilyt ovat NIIN rankkoja. (Heräsin ensimmäiset 2kk tasan kolmen tunnin välein syöttämään ja se oli lastenleikkiä verrattuna siihen mitä olin kuvitellu! Päivällä sai nukkua niin paljon kun halus, se oli sitte oma vika jos päätti tehdä jotain muuta kuin nukkua/levätä)
- Kun siirrytte soseruokiin niin kaikki hankaloituu, pitää olla ruuat aina mukana (no ei nyt ole kovin hankalaa ottaa pakkasesta yksi purkki mukaan...niin ja lusikka, ruokalappu ja vaihtovaatteet :))

Hauskaa tässä on se että nyt kun olen todennut nämä väittämät epätodeksi minun kohdallani niin sama negatiivisuus jatkuu:

- Odota vaan kun hampaita tulee niin sitte ette enää nuku niin hyvin
- Sitten kun poika lähtee kunnolla liikkeelle niin ON RANKKAA koska kaikki kielletty kiehtoo
- Sitten kun se lähtee käveleen niin ON RANKAA kun pitää juosta perässä.

 jne jne jne...

Saa nyt nähdä että mikä tulee oleen rankaa ja mikä ei. Ehkä sitten jos kohdalleni osuu rankka raskaus, koliikkilapsi, tyytymätön ja vihainen pieni uhmaikäinen niin koen kaiken rankemmaksi. USKON kuitenkin että omalla ASENTEELLA on KAIKISTA ENITEN VAIKUTUSTA.

Mun mielestä raskaus oli vaan yksinkertaisesti ihaninta maailmassa (ja ei, aika EI ole kuultanut muistoja) ja Lennon on ihanin nyytti ikinä.

Nyt jos joku raskaana oleva kaipaa neuvoja niin ylistän tätä aikaa ja sanon että ota tämä aika siunauksena koska sitä se on !!!!!!

Mun pointti tässä ei ole dissata niitä jotka ovat kokeneet vanhemmaksi tulemisen ja vanhemmuuden rankaksi vaan se että aina se oma raskaus ja lapsi ovat yksilöllisiä ja on turhaa pelotella ja antaa huonoa kuvaa näin ihanasta asiasta kenellekkään joka ei siitä vielä tiedä mitään.

Oli pakko selata tätä blogii taakseppäin ja löysin ilokseni tällaisen päivityksen :

Laskettu aika on tänään! Ihmeellistä mutta en vieläkään oikeestaan tajua että pian meitä on kolme! Voinnissa ei oo mitään valittamista, energiaa riittää, nukun hyvin eikä maha ahdista. Selkäkipu on loppunut ja voin taas syödä suht normaalisti ilman että ruoka meinaa nousta ylös...ei oikeestaan haittaa vaikka olisin raskaana vielä muutaman viikon:)


Lukisin enemmän kuin mielelläni teidän kommentteja aiheesta! Miten TE ootte kokeneet vanhemmaksi tulemisen? JA erimieltä saa tottakai olla!

Maailma avartuu

Nyt kun Lennon konttaa niin hän on saanut nähdä kotimme aivan uudesta näkökulmasta. Eteisen peilin luota kun lähtee kohti olohuonetta niin löytyykin kaksi uutta huonetta (tai siltä se ainakin Lennin silmin varmasti näyttää). Ja esim meidän makuuhuone on melko tuntematonta aluetta, poika kun ei ole KOSKAAN nukkunut siellä ensimmäisen yön jälkeen. Ilon kiljahdukset oli mahtavat kun laitoin pojan omaan sänkyynsä 'leikkimään' sillä aikaa kun itse olin tietokoeella (poika ja tietokone nukkuvat samassa huoneessa). Kukat ovat alkaneet kiehtomaan ja eilen saatiinkiin komentaa poikaa pois ruukkujen luota yhteen ääneen ja pitihän tästä hyvästä vähän itkeä (miksi nuo isot ihmiset puhuu kovaan ääneen ja vihaisesti?) :)

Eilen isi tuli hakemaan Lennin klo 16 koska mä oon tullu kipeeks ja tekee hyvää saada muutama tunti ihan vaan makoiluun. On kummallinen fiilis jättää lapsi jonkun muun hoitoon, samalla on iloinen että saa hieman omaa aikaa ja samalla koen että jään paitsi jostain kun en ole pojan kanssa 24/7. Käytin oman aikani järkevästi, kömmin peiton alle P:n kanssa (joka tekee nyt yövuoroja) ja nukuin tunnin. Sen jälkeen tein ruokaa. Sitte äiti tulikin Lennonin kanssa kävellen meille. On kyllä NIIN uskomattoman suuri rikkaus kun on aikuisia ihmisiä lähettyvillä jotka haluavat ja tykkäävät hoitaa poikaa. Luulen että pojasta tulee sosiaalisempi ja vähemmän ujo kun saa nähdä välillä muitakin ihmisiä kun mammaa ja babaa. Esim viime lauantaina kummisetä Toni haki pojan lounasaikaan hoitoonsa muutamaksi tunniksi ja silläaikaa minä JA P päästiin YHTÄAIKAA salille, tämä on todella harvinaista herkkua. Sitten illalla äiti tuli hoitamaan Lenniä niin että mä pääsin ystävieni kanssa ulos syömään (ja jatkoille) ja P jalkapalloharjotteluun. Klo 22 P päästi äitin lähtemään ja minä tulin kotiin klo 04 (hahaa, nyt ei tartte taas käydä pariin vuoteen ulkona).
Kuinka usein me sitte 'käytetään' näitä lastenhoito etuja? Noo, ehkä max kerran viikossa. Välillä sitä unohtaa että 'there is people out there' jotka enemmän kun mielellään hoitas Lennii mutta koska pojan kanssa oleminen on niin kivaa niin ei koeta tarvetta pestata hoitajaa useammin. Toki jos joku nyt laittaa mulle viestii et 'koska saan hoitaa?' niin vastaus on että 'VAIKKA HETI!' :)

Konttaaja

Nyt saa meidän kukkaruukut ja johdot kyytiä! Nimittäin Lennon oppi eilen illalla konttaamaan! Hitaasti ja haparoiden hän etenee lattialla ja sitä on ihana katsoa!

Työt

Kävin eilen päivystyksessä ja sovittiin että aloitan TYÖT 8. huhtikuuta! Se on maanantai ja silloin loppuu tämä löhöily:( On tää äitiysloma ollu ihanaa ja onhan sitä viel 9 viikkoa jäljellä! Aijon nauttia joka hetkestä! Mikä siinä on ollu parasta?

1. Olen saanut läheltä seurata kuinka pieni ihminen kasvaa vähemmän pieneksi. Kuinka mini mies oppii päivä päivältä enemmän juttuja ja kuinka paljon lisää iloa ja naurua voi lapsi tuoda taloon. Uskomatonta. Olen ikuisesti kiitollinen siitä että pystyin tulemaan raskaaksi JA synnyttämään terveen lapsen. Se ei ole itsestäänselvyys.

2. Kotona oleminen. Olen kotihiiri ja rakastan meidän kotia ja täällä oloa. Meidän pesä <3

3. Aikataulutta elämistä! On ihanaa että ei oo pakko tehdä mitään ellei ite oo sattunu lupaamaan jotain. Aivan ihanaa seesteistä aikaa. Tälläsen koko elämän pitäs olla...paitsi et ehkä siihen lopulta kyllästyis? Tuskin.

4. Kaikkien mammojen, kavereiden, siskojen, äitin kanssa hengailua! Olen saanut MONINKERTAISEN määrän ystäviä sen jälkeen kun tulin raskaaksi ja se on suuri rikkaus! Enkä aijo töiden myötä jättäytyä missään nimessä pois näistä piireistä:) Aijon teeskennellä että oon edelleen äippälomalla:) Kyllähän valheessa voi elää?


Lennon ei vielä pääse nauttimaan päiväkodin antimista koska aijomme yrittää hoitaa pojan kotona kolmivuorotyön ansiosta. Katotaan kuinka se lähtee sujumaan, nähdäänkö me aikuiset koskaan toisiamme? Se jää nähtäväksi. Onneks meillä on SUUREN SUURI hoitorinki johon kuuluu ainakin 10 varteenotettaavaa hoitajaa joten eiköhän me pärjätä?

Tässä vähän kuvia meidän kaljusta pojasta. Tukka lähti toissailtana kun oltiin mummun ja paapan luona kylässä. On se erinäkönen poika nyt. Ja niin iloinen, aina. Paitsi sillon kun puetaan tietty.

Flint skalle

Takkatuli <3