Paino-arvio

Eilen meillä oli neuvolalääkärille aika. Viimeviikollakin oli lääkärille aika mutta koska se oli niin surkee esitys niin soitin ja halusin uuden ajan paremmalle lääkärille. Ihana Soili täti tietenkin järjesti asian ja nyt oon enemmän ku tyytyväinen eiliseen käyntiin (samaa ei voi sanoa viime viikosta).

Voin kertoa että tämä lääkäri osasi hommansa. Kyllä sen huomaa otteista. Hetken vatsaa tunnusteltuaan Terje sanoi näin: " siro vauva, tällähetkellä noin 2,8kg painava uskoisin. Hyvin mahtuu syntymään alakautta" "pää on kiinnitynyt lantioon"

Nyt toivotaan vaan että siro vauva tulis ulos kun se vielä on siro... :) Mulla vaan on aavistus että tämä menee sen 2 viikkoa yli lasketun ajan...no joo, sitä ei tiedä kukaan. Pääasia että kaikki voi hyvin.

Massaa mammalle oli ainakin tullu, nimittäin 1 kg viikon aikana! :) Baba hymyili tyytyväisenä...

Ihanaa!!

Ystäväni joka oli raskaana sai muutama tunti sitten vauvan! En voi uskoo tätä todeksi vaikka tätähän me kaikki odotettiin! Uskomatonta! Ja niin ihanaa että kaikki oli menny hyvin! 

Viimeaikaisten tapahtumien takia on usko välillä mennyt siihen että kaikki vois joskus VAAN olla hyvin ja että vauvan ja äidin vointi on VAAN hyvä! Oon niin onnellinen!!! <3

villapuku

Näin hienon puvun mummi oli tehny juniorille <3

Juhannus ja rv 37

Niin saatiin juhannuskin vietettyä kunnialla ja ilman suurempia tylsistymisiä. Mä tunnetusti vihaan kaikkia juhlapyhiä ja mun mielestä ne kaikki vois viettää töissä tai sitten ne pitää olla hyvin suunniteltuja alusta loppuun asti. Tää jussi meni ihan ok vaikka ei ollukkaan suurempia suunnitelmia. Aamusta lähettiin Lean kanssa kävellen kaupunkiin (Peterillä yövuorot menossa joten siitä ei oo mitään hyötyä), helleaalto riepotteli meitä ja me edettiin etanan vauhdilla varjoja pitkin. Kaupungissa syötiin jäätelöt ja sitten käveltiin takas kotiin. Oltiin talutettu pyörä mukaan koska meillä oli niin 'paljon' kantamuksia joten kotimatkalla minä kuljetin Leaa jopparilla aina kun alamäki/tasanen maasto tuli eteen. Se meni yllättävän hyvin eikä se tuntunu kovinkaan raskaalta. Viiden aikoihin lähettiin Jennin luo grillailemaan ja viettämään aikaa. Suurin osa grillikansasta oli juhannustunnelmissa mutta onneks mama Nepele, mama Delilah ja tytöt piti meille hyvää seuraa. Meg ja Susan tuli myöhemmin käymään kans. Auringon mennessä pilveen hyttyset hyökkäs ja mä päätin lähtee kotiin viettämään 45min laatuaikaa P:n kanssa joka oli valmistelemassa töihin lähtöä.

Ihanaa, nyt on tämäkin pyhä ohi ja odotan innolla tulevaa viikkoa! Tiedossa mammatreffit, tyttötreffit, valokuvauskurssi ja uus aika paremmalle lääkärille joka tekee painoarvion juniorista:)

Vieraat

Tänään Eunicen Vaasa vierailu päättyi ja Pete, Njogu ja Justin lähti viemään sitä Helsinkiin, lento Keniaan lähtee aamukuudelta. On ollu tosi kivaa kun Eunice on ollu täällä ja toivon että hän palaa joku päivä vielä. Ymmärrettävästi sillä oli jo kova ikävä kotiin missä odottaa mies ja kaksi lasta. Ahkeralle business naiselle on varmasti aika ajoin ollu vaikeeta vaan lomailla (kuukauden päivät) ja ehkä aika on välillä tullu pitkäks? En tiedä, toivon että vierailu kuitenkin oli kiva.

Meidän huusholli ei kuitenkaan hiljene vaan vieraita jää vielä kaksi, Leah ja Justin (joka punkkaa Njogun luona kylläkin). Leah on entuudestaan tuntematon nainen mulle mutta ah niin ihana uus tuttavuus. Nautin hänen seurastaan ja meidän syvällisistä keskusteluista milloin vauvanhoidosta, milloin synnytyksestä. Aivan upea äiti hahmo joka sais mun puolesta muuttaa lähistölle ikuisiks ajoiks. Koen itseni etuoikeutetuksi kun saadaan niin paljon ulkopuolista apua täällä kotona ja kun vauva syntyy niin tulee olemaan ihanaa kun on kokenut nainen joka auttaa vauvan kanssa silloin kun siltä tuntuu! Kuinka monella suomalaisnaisella on tällainen apu lähettyvillä? Ei monella uskaltaisin väittää.
Tietenkin oon miettiny että alkaakohan mua ahdistaa se että täällä on neljäs pyörä sitten kun saadaan juniori ulkomaailmaan. Leah otti asian puheeksi ite eilen illalla ja sanoi että hän aikoo muuttaa ainakin hetkeks pois medän nurkista jotta me saadaan Peterin kanssa olla hetki ihan vaan kahdestaan. Hän ilmoitti että voi auttaa meitä kun tarvitsemme ja tulla muutenkin vierailemaan mutta hänen mielestään on tärkeää että vaalimme suhdettamme ja saamme välillä olla kahdestaan. Fiksu nainen ja vaikka en ite olis moista ehdottanut niin täytyy myöntää että viikko pari ihan vaan kahdestaan vois olla ihan jees :)

Onko neljässä viikossa tapahtunut muutosta?

Elämä tällähetkellä

Tää päiväkirja elää nyt vähän hiljaiseloa...syitä on monia. a) päivisin tapahtuu niin paljon että energia ei riitä niistä kirjottamiseen, b) istuessa selkä on kipeä joten eniten kävelen ja makaan (ei niin mukavaa kirjottaa koneella silloin) c) talo on täynnä ihmisiä mest hela tiden joka tarkottaa sitä että mielessä pyörii muut asiat kun koneella istuminen. No joo, kaikkihan sen tietää että tämä 'blogi' on vain ja ainoastaan mua itseäni varten joten paineita ei pitäis olla mutta silti tunnen velvollissuudekseni kertoa miks tänne ei tuu textiä niin paljon ku ehkä äiti haluais :)

Katjan ja Mion lähdettyä täällä on punkannu Peterin veli Justin ja sisko Eunice sekä hänen ystävätär Leah. Mahtavia tyyppejä kaikki ja täytyy sanoa että tällänen yhteiselo monien ihmisten kanssa ei oo yhtään niin rasittavaa kun vois kuvitella (en tiedä miks niin edes kuvitellaan, ehkä koska ollaan suomalaisia ja halutaan oma rauha)! Nautin siitä että täällä on elämää ja kaikki auttaa ja säälii mua ja ihailee jos vaikka vaan viikkaan vaatteita :) heheeee...saan kuulla miljoona kertaa päivässä kuinka ahkera oon ja että mun pitäs levätä:) I love the attention! :)

En oo tehny ruokaa varmaan kahteen viikkoon, baba (+ joskus leidit) on hoitanu sen puolen kiitettävästi. Tiskejä en oo tiskannu ikuisuuteen, imuroida halusin mutta baba ei, joten loppujen lopuks makasin sohvalla ja katoin kun mies imuroi. Iltasin saan hierontaa ja sohvalta parhaan paikan. Eli vois sanoa että elän kuin pieni prinsessa:)

Illat venyy myöhälle, eilen lähdettiin kuuden hengen jenginä ulos kävelylle kesäyöhön klo. 01.30. Leidit halus oppia pyöräilemään joten Peterin ja Justinin tukemana molemmat rouvat sai kokeilla miltä tuntuu istua pyörän selässä. Täytyy sanoa että oon yllättyny kuinka nopeasti aikuinen nainen oppii pyöräilemään. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen Eunice pyöräili jo ilman tukea 100m :) Hauskaa oli, toivottavasti meidän nauru ei herättäny koko naapurustoa :)

Mahan kanssa sujuu edelleen ihan ok. Pyöräily tuottaa epämukavuutta koska mua pissattaa non stop siitä kun nousen pyörän selkään siihen asti että tuun alas. Sitte oon ihan fine eikä mulla ollukkaan pissahätää:) Sukkia ja kenkiä on vaikee saada jalkaan, mun on pitäny ostaa piiiitkä kenkälusikka jo parin viikon ajan mutta enhän mä ny sitä muista muutaku silloin kun äherrän eteisessä. Yläselkäsärky on rasittavaa jomotusta joka ilmenee vain istuessa, kävely on siis aika pop tällähetkellä. Muita 'vaivoja' ei oikeastaan oo. Oon päässy vähällä ja täytyy sanoa että tuun niin itkemään takas tätä ihanaa aikaa muutaman viikon päästä.

Laskettuun aikaa on 4 viikkoa ja 5 päivää... <3

Kuvia

Tuttuni Karel otti kuukausi sitten mama-kuvia kun oltiin Katjan luona visiitillä. Kuvista tuli TOSI hienot, yli odotusten! Tässä muutama: