Lastenkasvatus

Lastenkasvatus on tunnetusti mun lemppari puheenaiheita. Tästä aiheesta jutellaan usein niin äitin, Katjan ku Jenninki kanssa ja ollaan kaikki suht samoilla linjoilla. Vaikka mä on periaattessa se-joka-ei-kuulu-joukkoon koska olen tills vidare lapseton ihminen niin sehän ei tarkota etteikö multa lohkeis hyviä ideoita ja ajatuksia :)

Pääperiaatteessa toivon ja pyrin kasvattamaan lapseni näin:

1) EI -sanaa käytetään tarkkaan ja harkitusti. Silloin kun sitä käytetään niin se on järkkymätön EI josta ei keskustella eikä livetä. Asia jota en voi sietää on vanhemmat jotka kieltävät vähän väliä lapsiaan mutta ei kuitenkaan oikeasti tarkoita sitä koska he eivät vie sanomisiaan loppuun asti.

Esim:  Ville! älä juokse nurmikolla! TAI Anna, älä mene hiekkalaatikkoon koska eilen on satanut ja hiekka on märkää.

Tässä pari (huonoa) esimerkkiä jossa ei mun mielestä oo mitään järkeä KOSKA: On turhaa kieltää lapselta semmonen tekeminen josta ei koidu kenellekkään haittaa ja koska harva vanhempi sitten kuitenkaan nostaa lapsensa pois hiekkalaatikolta tai pysäyttää juoksevan lapsen vaan toiminta saa jatkua ja EI sanalta viedään taas kerran pohja...

2) Niin kauan kun lapsi ei vahingoita muita ihmisiä, itseään tai tavaroita niin häntä ei turhaan kielletä.

En ymmärrä miks lapselta kielletään semmonen tekeminen josta ei koidu harmia. Esim: kattiloiden rummuttaminen lusikalla tai ruuan syöminen käsin (puhutaan siis taaperosta). Sen sijaan jos lapsi heittelee isän kallista puhelinta lattiaan tai haluaa kaataa vettä äidin läppärille niin se kielletään jyrkästi ja selitetään miksi se ei ole sallittua.

3) Syy ja seuraus on hyvin selkeitä ja lapsi tietää että jos käyttäydyn noin niin sitten tapahtuu näin... Eli mun mielestä lapsella on oikeus voida itse päättää mitä tulevalta odottaa... Esim. lapselle on selitetty miksi tielle juokseminen on ehdottomasti kiellettyä, jos lapsi kuitenkin päättää juosta tielle niin seuraukset ovat 'rankat' (ennalta tiedossa olevat). Näin lapsi voi itse päättää juostako tielle vai ei... Tetenkin kaikista tärkeintä on kertoa MIKSI sinne tielle EI saa juosta, ei oo mitään järkeä olla selittämättä asian ydintä. Lapset on älykkäitä.

4) Käytöstavat ja kohteliaisuus ovat tärkeitä asioita jotka opitaan jo nuorena. Tähän kuuluu muiden ihmisten kunnioitus. En tuu koskaan (näin ei sais sanoa :)) mukisematta nielemään sitä että mun lapsi haukkuu, puhuu rumasti tai on muuten epäkunnioittava mm. meitä vanhempia kohtaan. Toivon että osaan olla hieman tiukempi kun omat vanhempani tässä asiassa. Esim. epäkunnioittava teini voi unohtaa autokyydit sun muut luxukset kuten esimerkiksi ruuan:) Turha tulla isän ja äidin ostamia ruokia syömään jos ei osaa puhua nätisti ja käyttäytyä ihmisiksi. Meidän katon alla vallitsee meidän säännöt joita noudatetaan. Asioista voidaan jutella ja kompromisseja tehdä ja on myös tärkeää että vanhemmat kunnioittavat ja kuuntelevat omaa lastaan.

5) Lapsilla on oltava hyvät roolimallit kotoa. Lapsille on turha selittää että tupakanpoltto on tyhmää jos ite käy sauhuttelemassa tai että kiroilu on rumaa jos itse ei pysty hillitsemään kieltään.

On muutamia äitejä joita tunnen, joiden kasvatusmetodit ovat ihailtavia ja joita pyrin kopioimaan:) Nuoresta iästä huolimatta Katja ja Jenni ovat onnistuneet kasvattamaan lapsiaan mielestäni juuri oikealla tavalla. Jenni on todella konsekvent ja lapsista huomaa kuinka harmonisia he ovat kun he tietävät missä rajat kulkevat ja että mamma ja daddy ovat pomoja.
Katjan 'kasvatustyö' ei ehkä vielä oo tuottanut niin näkyvää hedelmää Mion nuoren iän takia mutta on ihailtavaa nähdä kuinka jo 1 vuotiaan kanssa voi olla säännöt joita noudatetaan. Miosta kasvaa varmasti itseensä luottava nuori mies jolla on käytöstavat kohdillaan ja tämä kiitos äidin joka antaa paljon rakkautta ja selviä sääntöjä. Miosta huomaa jo nyt että kotona on kaikki tärkeät asiat juuri oikealla mallilla koska hän on hyväntuulinen ja hyväntahtoinen poika jolla suu on hymyssä suurimman osan ajasta:)