Negatiivisuudesta

Ehkä oon kirjottanu aikasemminkin tästä aiheesta mutta kirjotan uudestaan kun nyt kerran makaan valveilla keskellä yötä:)

Nimittäin ihmisten negatiivisista 'neuvoista' joita satelee siitä lähtien kun tulin raskaaksi. Olen ehkä joskus itsekkin syyllistynyt tähän mutta yritän nyt toden teolla muuttaa tätä käyttäytymistä koska musta se on melko häiritsevää.

Kun tulin raskaaksi ja se tuli ihmisten tietoon niin muistan hyvin kuinka minua varoiteltiin seuraavista asioista:

- Odota vaan kun maha on isompi niin et voi pyöräillä (BULL SHIT)
- Kun maha kasvaa isoksi niin tunnet olevasi ruma ja lihava (kaikkea muuta itseasiassa)
- Nauti pienestä mahasta koska sitten kun olet viimeisilläsi niin se ahdistaa (eihän ahdistanu!)
- Synnytyksen jälkeen olet rätti väsynyt, elät vauvantuoksuisessa kuplassa ja vieraat ahdistaa (no ei ahdistanut, oli mieltä virkistävää saada kavereita kylään ja ylpeänä esittelin vauvaa kaupungilla ehkä liiankin innoissani)
- JOS raskaus etenee yli lasketun ajan niin tämä aika on hirvittävää kidutusta! ( itseasiassa nautin siitä että sain vielä hetken levätä ennen kuin vauva saapuu maailmaan. Tiesin kyllä että se ennemmin tai myöhemmin tulee sieltä, en muista ajatelleeni asiaa sen enempää).
- Vartalosi ei tule KOSKAAN näyttämään samalta. (EI PIDÄ PAIKKAANSA). Onneks äiti valoi muhun uskoa ja oikeassahan mamma oli!
- Vauva arki on raskasta ja vaativaa. (Meidän kohdalla se ei ole ollut näin, kiitos siitä!)
- Yöheräilyt ovat NIIN rankkoja. (Heräsin ensimmäiset 2kk tasan kolmen tunnin välein syöttämään ja se oli lastenleikkiä verrattuna siihen mitä olin kuvitellu! Päivällä sai nukkua niin paljon kun halus, se oli sitte oma vika jos päätti tehdä jotain muuta kuin nukkua/levätä)
- Kun siirrytte soseruokiin niin kaikki hankaloituu, pitää olla ruuat aina mukana (no ei nyt ole kovin hankalaa ottaa pakkasesta yksi purkki mukaan...niin ja lusikka, ruokalappu ja vaihtovaatteet :))

Hauskaa tässä on se että nyt kun olen todennut nämä väittämät epätodeksi minun kohdallani niin sama negatiivisuus jatkuu:

- Odota vaan kun hampaita tulee niin sitte ette enää nuku niin hyvin
- Sitten kun poika lähtee kunnolla liikkeelle niin ON RANKKAA koska kaikki kielletty kiehtoo
- Sitten kun se lähtee käveleen niin ON RANKAA kun pitää juosta perässä.

 jne jne jne...

Saa nyt nähdä että mikä tulee oleen rankaa ja mikä ei. Ehkä sitten jos kohdalleni osuu rankka raskaus, koliikkilapsi, tyytymätön ja vihainen pieni uhmaikäinen niin koen kaiken rankemmaksi. USKON kuitenkin että omalla ASENTEELLA on KAIKISTA ENITEN VAIKUTUSTA.

Mun mielestä raskaus oli vaan yksinkertaisesti ihaninta maailmassa (ja ei, aika EI ole kuultanut muistoja) ja Lennon on ihanin nyytti ikinä.

Nyt jos joku raskaana oleva kaipaa neuvoja niin ylistän tätä aikaa ja sanon että ota tämä aika siunauksena koska sitä se on !!!!!!

Mun pointti tässä ei ole dissata niitä jotka ovat kokeneet vanhemmaksi tulemisen ja vanhemmuuden rankaksi vaan se että aina se oma raskaus ja lapsi ovat yksilöllisiä ja on turhaa pelotella ja antaa huonoa kuvaa näin ihanasta asiasta kenellekkään joka ei siitä vielä tiedä mitään.

Oli pakko selata tätä blogii taakseppäin ja löysin ilokseni tällaisen päivityksen :

Laskettu aika on tänään! Ihmeellistä mutta en vieläkään oikeestaan tajua että pian meitä on kolme! Voinnissa ei oo mitään valittamista, energiaa riittää, nukun hyvin eikä maha ahdista. Selkäkipu on loppunut ja voin taas syödä suht normaalisti ilman että ruoka meinaa nousta ylös...ei oikeestaan haittaa vaikka olisin raskaana vielä muutaman viikon:)


Lukisin enemmän kuin mielelläni teidän kommentteja aiheesta! Miten TE ootte kokeneet vanhemmaksi tulemisen? JA erimieltä saa tottakai olla!