Tää päiväkirja elää nyt vähän hiljaiseloa...syitä on monia. a) päivisin tapahtuu niin paljon että energia ei riitä niistä kirjottamiseen, b) istuessa selkä on kipeä joten eniten kävelen ja makaan (ei niin mukavaa kirjottaa koneella silloin) c) talo on täynnä ihmisiä mest hela tiden joka tarkottaa sitä että mielessä pyörii muut asiat kun koneella istuminen. No joo, kaikkihan sen tietää että tämä 'blogi' on vain ja ainoastaan mua itseäni varten joten paineita ei pitäis olla mutta silti tunnen velvollissuudekseni kertoa miks tänne ei tuu textiä niin paljon ku ehkä äiti haluais :)
Katjan ja Mion lähdettyä täällä on punkannu Peterin veli Justin ja sisko Eunice sekä hänen ystävätär Leah. Mahtavia tyyppejä kaikki ja täytyy sanoa että tällänen yhteiselo monien ihmisten kanssa ei oo yhtään niin rasittavaa kun vois kuvitella (en tiedä miks niin edes kuvitellaan, ehkä koska ollaan suomalaisia ja halutaan oma rauha)! Nautin siitä että täällä on elämää ja kaikki auttaa ja säälii mua ja ihailee jos vaikka vaan viikkaan vaatteita :) heheeee...saan kuulla miljoona kertaa päivässä kuinka ahkera oon ja että mun pitäs levätä:) I love the attention! :)
En oo tehny ruokaa varmaan kahteen viikkoon, baba (+ joskus leidit) on hoitanu sen puolen kiitettävästi. Tiskejä en oo tiskannu ikuisuuteen, imuroida halusin mutta baba ei, joten loppujen lopuks makasin sohvalla ja katoin kun mies imuroi. Iltasin saan hierontaa ja sohvalta parhaan paikan. Eli vois sanoa että elän kuin pieni prinsessa:)
Illat venyy myöhälle, eilen lähdettiin kuuden hengen jenginä ulos kävelylle kesäyöhön klo. 01.30. Leidit halus oppia pyöräilemään joten Peterin ja Justinin tukemana molemmat rouvat sai kokeilla miltä tuntuu istua pyörän selässä. Täytyy sanoa että oon yllättyny kuinka nopeasti aikuinen nainen oppii pyöräilemään. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen Eunice pyöräili jo ilman tukea 100m :) Hauskaa oli, toivottavasti meidän nauru ei herättäny koko naapurustoa :)
Mahan kanssa sujuu edelleen ihan ok. Pyöräily tuottaa epämukavuutta koska mua pissattaa non stop siitä kun nousen pyörän selkään siihen asti että tuun alas. Sitte oon ihan fine eikä mulla ollukkaan pissahätää:) Sukkia ja kenkiä on vaikee saada jalkaan, mun on pitäny ostaa piiiitkä kenkälusikka jo parin viikon ajan mutta enhän mä ny sitä muista muutaku silloin kun äherrän eteisessä. Yläselkäsärky on rasittavaa jomotusta joka ilmenee vain istuessa, kävely on siis aika pop tällähetkellä. Muita 'vaivoja' ei oikeastaan oo. Oon päässy vähällä ja täytyy sanoa että tuun niin itkemään takas tätä ihanaa aikaa muutaman viikon päästä.
Laskettuun aikaa on 4 viikkoa ja 5 päivää... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti